Rankine-lämpötilayksikkö on lämpötilamittausjärjestelmä, jossa lämpötilan mittayksikkönä käytetään astetta Rankine (°R). Rankine-lämpötilayksikkö perustuu skaalaan, jossa 0°R vastaa absoluuttista nollapistettä ja jossa jokainen asteluku vastaa yhtä Fahrenheit-astetta. Rankine-lämpötilayksikkö on yhteensopiva Fahrenheit-lämpötilayksikön kanssa, ja se voidaan helposti muuntaa Fahrenheit-lämpötiloiksi lisäämällä muunnokseen konversiosuhde 5/9.

Rankine-lämpötilayksikkö on kehitetty 1800-luvulla lämpömekaniikan tutkimusta varten. Se on nimetty ruotsalaisen lääkärin ja fysiikan professorin William John Macquorn Rankinen mukaan, joka kehitti sen vuonna 1859. Rankine-lämpötilayksikköä käytetään pääasiassa lämpömekaniikassa ja termodynamiikassa, ja se on yksi kolmesta perinteisestä absoluuttisen lämpötilan mittausjärjestelmästä, johon kuuluvat myös Kelvin- ja Rankine-järjestelmät.

Rankine-lämpötilayksikkö on harvinaisempi kuin Fahrenheit- tai Celsius-lämpötilayksikkö, ja sitä käytetään yleensä vain tiettyihin tarkoituksiin, kuten lämpömekaniikassa ja termodynamiikassa. Se on kuitenkin hyödyllinen lämpötilan mittaamisessa, kun halutaan käyttää lämpötila-asteikkoa, joka on yhteensopiva Fahrenheit-lämpötilayksikön kanssa.