Ton of refrigeration (suomeksi kirjaimellisesti käännettynä tonni jäähdytystä) (TR tai TOR), jota kutsutaan myös jäähdytystonniksi, refrigeration ton, (RT), on tehoyksikkö, jota käytetään joissakin maissa (erityisesti Pohjois-Amerikassa) kuvaamaan jäähdytys- ja ilmastointilaitteiden lämmönpoistokapasiteettia. Se määriteltiin alun perin lämmönsiirtonopeudeksi, joka johtaa 1 lyhyen tonnin (2000 lb; 907 kg) puhtaan jään jäätymiseen tai sulamiseen 0 °C:ssa (32 °F) 24 tunnissa.[1][2]

Nykyaikainen määritelmä on täsmälleen 12 000 BTU/h (3,516853 kW). Ilmastointi- ja jäähdytyslaitteiden kapasiteetti Yhdysvalloissa ilmoitetaan usein "tonneina" (jäähdytystä). Monet valmistajat ilmoittavat myös kapasiteetin BTU/h, varsinkin kun määritetään pienempien laitteiden suorituskykyä.

Jäähdytystonni vastaa yhden jäätonnin kulutusta päivässä ja on peräisin varastoituisesta luonnonjäästä koneelliseen jäähdytykseen siirtymisen aikana. Aivan kuten hevosvoimat ja kynttilänvoimat olivat intuitiivisia mittayksiköitä ihmisille, jotka olivat siirtymässä hevosvoimasta höyryvoimaan ja liekkipohjaisesta valaistuksesta sähkövalaistukseen, niin jäähdytyksen tonnimäärä oli intuitiivinen mittayksikkö teknologisen muutoksen aikana, kuten jääkauppaan sisältyi asteittain kasvavan keinotekoisen jään (jäänvalmistuslaitoksen jää) prosenttiosuudet sen luonnonjäävarastojen lisäksi. TR-yksikkö kehitettiin 1880-luvulla. Sen määritelmä asetettiin teollisuusstandardin tasolle vuonna 1903, kun Thomas Shipley York Manufacturing Companysta johti teollisuusyhdistyksen (Yhdysvaltojen Ice Machine Builders Association) muodostamista sekä useiden laitespesifikaatioiden standardointia. Vuonna 1904 nämä pyrkimykset johtivat American Society of Refrigerating Engineersin (ASRE) perustamiseen, joka oli yksi ASHRAE:n edeltäjistä.